Mirjam, Suh Young
Olen Syntynyt 1980 Etelä-Koreassa, 1983 Etelä-Koreasta adoptoitu kantasuomalaiseen perheeseen adoptio vastaanotto maana Ruotsi ja asun Suomessa.
Olin luovuttamassa, mutta en luovuttanut. Elämäni sai uuden käänteen kohti valoa ja rakkautta omiin juuriin.
Käsitys suomalaisuudesta on hämärän peitossa. Suomalaiset eivät samalla tapaa koe minua suomalaisena kuin Etelä-Korealaiset. Jakavat erilaisia mielipiteitä kahden maan välillä käsityksestä "adoptoitu korealainen"
Tältä sivulta löydät tarinani ja ajatuksiani elämästä.
Profiilikuvan ottanut Suomalainen tunnettu valokuvaaja J.K, Helsingissä 2019
Matkani
Jaan ajatuksiani ja tarinaani, koska se on osa minua. Lapsena kirjoitin päiväkirjaa, siitä se lähti pitkä tie tähän päivään tuoden valoa ja toivoa vaikeasta lapsuudesta voi rakentaa merkityksellisen elämän. Toivon, että kokemukseni voivat tuoda vertaistukea ja herättää ajatuksia myös muissa.
Kiitos 2008 Daegu MBC Munwha Broadcasting Corporation biologisten vanhempien etsinnöissä. Ei saavuttanut ikävä kyllä tulosta. Yritys oli kova, löytää biologinen perhe.
Haluan kiittää Overseas Korean Agency organisaatiota Soulissa, Etelä-Koreassa joka inspiroi omalla tapaa minua uskoa itseeni Suomessa asuvana adoptoituna Korealaisena.
Kiitos Suomessa Adoptioperheet ry:lle jotka ovat kaiken tämän taustatukenani kun saan edustaa Etelä-Koreassa adoptoituna korealaisena yhdistyksen jäsenenä ja vapaaehtoistyöntekijänä.
Kiitos Turun yliopistolle aiemmasta täydennykoulutuksesta Terveydenhoito teknologian parissa. Kokemus jätti ja säilyi Lähihoitaja opintoihin saakka.
Kiitos YHS Novia ja säilytin ruotsinkielen suorittamalla nuorena korkeakoulu kokonaan ruotsin kielellä.
Kiitos VARHA Varsinais-Suomen hyvinvointialue ja LIVIA Kaarinan Sosiaali ja Terveydenhoitoalan oppilaitos, olette tukeneet ja olen jaksanut ponnistella teidän takianne, lopultakin valmistuin Lähihoitajaksi adoptoituna Korealaisena Suomessa asuvana.
Kiitos lämpimistä sanoista sekä ystävällisyydestä National Center for the Rights of the Child (NCRC) Soulissa, Etelä-Koreassa joka on elokuusta 2025 lähtien ollut kirjeenvaihtajana. Kutsu ja tapaaminen todennäköisesti syyskuussa 2025 Soulissa.
Kiitos Suomen Tasavallan Korean suurlähetystölle joka on ollut taustatukena vuodesta 2024.
Kiitos muille tukijoille ja ystäville, jotka ovat kohdanneet minun vaikeat ajat tuoden uskoa ja toivoa sekä ennen kaikkea rakkautta.
Osaamiseni
Minulla on vankka elämänkokemus selviytymisestä vaikeista elämän haasteista ja tuoden toivoa kuinka voi saada menetetyn lapsuuden takaisin "suurella sydämellä".
Olen koulutukseltani Lähihoitaja valmistunut Suomessa, mikä on vahvistanut omaa tietoisuutta hyvinvoinnista Etelä-Koreassa heidän adoptoiduille.
Ja tietoisuus kasvanut Suomessa kuinka voisimme parantaa kansainvälisten adoptoitujen asemaa terveydenhoidossa. Yhdenvertaisuus, mitä se oikeasti tarkoittaa terveydenhoito alalla. Lähden pohtimaan omasta näkökulmasta.
Olin 2023 Korealaisten adoptoitujen kongressimatkalla Soulissa. Suomesta ainoana ei ollut järin hääviä. Muista maista sain kummallista palautetta ainoana Suomesta tulleena! En ymmärrä miksi! Mikä suomenkielessä vihastuttaa, paitsi että on vaikea kieli! Etelä-Korea voisi olla iloinen heillä on adoptoituja joilla on ykköskieli suomi. Meitä on ihan muutama maailmassa. Ovatko Koreasta adoptoidut rasistisia Suomea kohtaan samalla tapaan kuin Eurooppalaiset. Se kohdistuu meihin Suomessa asuviin Korealaisiin adoptoituihin herkiämättä myös, rasismi suomalaisia kohtaan. Amerikkalaiset adoptoidut korealaiset ovat suvaitsevaisempia meitä suomalaisia ja Suomessa asuvia koreasta adoptoituja kohtaan. Sellaisen kuvan sain heistä.
Kävin rankan oppiläksyn olla ainoa Suomesta adoptoitu korealainen, niinkin isossa tapahtumassa. Missio mikä kirjattiin ja luettii ääneen Soulissa ei valitettavasti toimi Suomessa. Suomessa pitää olla itse aktiivinen ennen kuin edes kysytään tai kutsutaan Korealaiseen tapahtumaan adoptoituna Korealaisena. Sen jälkeen kun saanut yhteydenoton, niin toki on helpompaa jatkaa, kun alkaakin kiinnostaa pyydetään mukaan. Ei Suomessa ole koskaan annettu ja kysytty minulta mitä haluan, vaan oma aktiivisuus lasketaan. Joskus se sinnikkyys vaan palkitsee, sitten se lähteekin aukeamaan. Moni luulee saan kaiken kultalusikka suussa Suomessa. En ole koskaan saanut helposti yhtään mitään.
Toiveeni
Toivon, että tämän sivun luettuasi saisit vertaistukea ja että se toisi sinussa esiin omia ajatuksia myös. Kehittää omaa hyvinvointia omien ajatusten avulla reflektoida.
Luo oma verkkosivustosi palvelussa Webador